torstai 30. toukokuuta 2013

Alkusanat uusmonarkismi-aiheeseen

"Oh, my sweet summer child, what do you know about fear? Fear is for the winter, when the snows fall a hundred feet deep; fear is for the Long Night, when the sun hides for years and children are born and live and die all in darkness. That is the time for fear, my little Lord, when the white walkers move through the woods."
  ― Old Nan

Koen hyvin kiehtovaksi ilmiöksi, että poliittisesti vahvaan suureen keskiluokkaan perustunut länsimainen hyvinvointiyhteiskuntamalli on tuhoutumassa, ja ironiseksi, että perustavanlaatuisin syy tähän on globaalin tasa-arvon lisääntyminen.

Ei ole uutinen, että maailmamme on globalisoitunut kovaa vauhtia. Miljardit ihmiset jotka vielä verrattain vähän aikaa sitten olivat pitkälti kaiken meihin vaikuttavan taloudellisen toiminnan ulkopuolella, ovat nyt osa samaa globaalin talouden verkostoa jonka rihmoissa Suomikin kieppuu. Tätä kokonaisuutta tarkasteltaessa havaitaan globalisaation olevan ihmiskunnalle valtavan hyödyllinen ilmiö, mm. koska köyhyyden määrä todellakin sen myötä vahvasti vähenee. (Hans Rosling hienoine tilastovisualisaatioineen on tunnettu ja hyvä esimerkki tämänkin seikan vakuuttavasta esilletuonnista.)

Varsin vähälle huomiolle julkisessa keskustelussa tuppaa kuitenkin jäämään, keiltä se on pois kun köyhyys vähenee ja oikeudenmukaisuus lisääntyy. Eivät maailman suuret epätasa-arvoiset rakenteet nimittäin yleensä ole syntyneet vain huonolla tuurilla, vaan perustuen mm. siihen että joku on hyötynyt niistä. Viime vuosikymmeninä ja -satoina erityisesti me olemme hyötyneet niistä, me länsimainen väestö jotka olemme eläneet maailmanhistoriassa ennennäkemätöntä yltäkylläisyyden aikaa, ja viettäneet kulutusjuhlia joihin historiallisessa katsannossa varsin uskomattomalla tavalla on voinut osallistua hyvin pitkälti koko kansa.

Olemme eläneet maailmassa, jossa vuosituhansien normaalitilasta poiketen keskeisimmät varallisuusrajat eivät ole kulkeneet luokkarajoja pitkin, vaan valtioiden rajoja pitkin. Olemme eläneet valtioissa, joissa jopa sosiaalitoimiston asiakkaiden materiaalinen elintaso on ollut luokkaa jota voidaan hyvin perustein kutsua aateliseksi. Niin suuri on ollut ero ihmiskunnan enemmistöön, joka ei löydy länsimaista vaan sellaisista paikoista kuin Intian maaseutu tai Afrikan pakolaisleirit.

Voidaan toki huomauttaa, ettei ole teoreettinen välttämättömyys että ihmiskunnan enemmistön elämänlaadun paraneminen olisi pois meiltä aatelisilta ts. länsimaiden kansalaisilta. Jos talous kasvaisi riittävän nopeasti, ei kenenkään tarvitsisi hävitä, vaan kaikki voittaisivat kun yhteinen jaettava kakku jatkuvasti nopeasti kasvaisi. Poliitikot tykkäävätkin lupailla nopeaa talouskasvua ja siihen perustuvaa saavutettujen etujen säilymistä.

On kuitenkin osa nykyhetken faktoja, ettei länsimaihin luultavasti ole odotettavissa nopeaa talouskasvua. Tai jos näemmekin yllättävän räjähtävää teknologista kehitystä ja sen seurauksena yllättävän suurta talouskasvua myös täällä, joka tapauksessa huomattavan varmaa on, etteivät talouskasvun hedelmät enää tule jakautumaan koko kansalle siten kuin mihin viimeisimpien sukupolvien aikana olemme tottuneet.

Olemme nimittäin todellakin siirtyneet oikeudenmukaisempaan maailmaan, jonka kilpailuissa suomalainen ja vaikkapa vietnamilainen duunari ovat jatkuvasti yhä selvemmin samalla viivalla. Tämä ei ole suomalaisen duunarin kannalta hyvä uutinen. Nimenomaan länsimaiden työväestö muodostaa sen ryhmän joka on globalisaation suuri häviäjä. Yläluokka sen sijaan tulee länsimaissakin edelleen vaurastumaan, joskin se saattaa jonkin verran pienentyä samalla kun vähintään yhtä rikkaat yläluokat kehittyvissä talouksissa päinvastoin kasvavat suuresti. Ja mitä erityisesti tulee tapahtumaan on että tällaiset käsitteet kuin ylä- ja alaluokka tulevat palaamaan siihen poliittiseen keskusteluun joka on todellisuudentajuista ja rehellistä.

Entä miksi puhun tämän kirjoituksen otsikossa uusmonarkismista?

Olen kiinnostunut tarkastelemaan niitä yhteiskuntajärjestelmiä, jotka ovat mahdollisia vaihtoehtoja kun nykyinen epätavallisen egalitaristinen paikallinen länsimainen maailmanjärjestys korvautuu jollakin toisenlaisella. Tulevaisuutta emme varmaksi tiedä, mutta joitakin asioita voimme sanoa, ja niihin kuuluu se että länsimaisen egalitarismin pumpulikupla todellakin tulee särkymään -- ja on toki jo esim. Kreikassa konkreettisesti särkynytkin. Emme tietenkään ole tähänkään asti eläneet erityisen tasa-arvoisessa maailmassa, mutta jos emme ole katsoneet omaa pihaamme pidemmälle, meidän on ollut mahdollista kuvitella elävämme sellaisessa. Kun suuret varallisuuserot siirtyvät valtioiden rajoilta valtioiden sisäisiksi selviksi luokkajakolinjoiksi, mahdollisuus tällaisiin kuvitelmiin katoaa.

Tulen tässä blogini "tuulimyllyosiossa" esittelemään sitä kansainvälistä ajattelua jota on syntynyt ja tällä hetkellä kiihkeästi syntymässä lisää erinäisissä piireissä jotka sekä ymmärtävät mm. näitä tässä kirjoituksessa mainitsemiani lähtökohtia tulevaisuuden maailmalle, että kirjoittavat asioista avoimesti ja rehellisesti vaikka se voikin olla poliittisesti epäkorrektia. Toistaiseksi näyttää siltä että tulen luokittelemaan kaiken esittelemäni yläkäsitteen "uusmonarkistinen poliittinen filosofia" alle, vaikka tämä onkin vähän kyseenalainen valinta. Monarkin olemassaolo ei nimittäin ole keskeinen tai tarpeellinen piirre läheskään kaikissa esittelemissäni ajatuksissa tai järjestelmissä (eikä myöskään siinä valtiomuodossa jota itse tällä hetkellä alustavasti kannatan). Jotain yläkäsitettä kuitenkin haluan käyttää, ja "uusmonarkismissa" on omat hyvät puolensa, kuten sopivan lievä vivahde keskiaikaisromantiikan suuntaan, ja todellakin yksi kysymys jota mahdollisia tulevaisuuden yhteiskuntamalleja vertailtaessa on syytä pohtia, on että olisiko keskiaikaisromantiikasta ammennettavissa joitain elementtejä joita voisi hyödyntää siinä kun väistämättömästä epätasa-arvosta pyritään tekemään mahdollisimman epähirveää.

Puhtaan asiapohjaisesti esim. "post-egalitaristinen poliittinen filosofia" olisi varmaan korrektimpi kuvaus sille mitä tulen näissä tuulimyllykirjoituksissa harrastamaan. Aika tylsä kuitenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti